ja tässä on Vauhtinakki Keikka-Mimmi 

Punaisesta tytöstä tuli Vauhtinakki Kaino-Aino

ja toisesta mustasta pojasta
Vauhtinakki Kuuma-Kalle 

ja toisen mustan tytön nimeksi tuli
Vauhtinakki Kettu-Tyttö.

Pentujen seitsemäs viikko on mennyt pörrätessä. Ne jaksavat olla hereillä koko ajan pidempiä aikoja, juoksevat ja leikkivät täysillä.
Ja sitten ne tipahtavat umpiuneen. Mihin vain, mutta mieluimmin jonkun pehmeän päälle
niinkuin tossun päälle

       tai tyynylle. 

Pentujen tuttavapiirikin laajeni taas, tällä kertaa mäyräkoirilla. Baba oli ihan innoissaan pennuista ja teki tuttavuutta niiden kanssa
    
mahdollisimman lähelle

mahdollisimman läheltä.

Vauhtinakki Vekseli-Ville piti enemmän etäisyyttä, mutta pentu sai olla vieressä vähän aikaa.

Elli jaksaa edelleen hoitaa jo isoiksi kasvaneita riiviöitä,
vaikka talon muut aikuiset mäyräkoirat suhtautuvat niihin ja niiden teräviin hampaisiin jo aika ynseästi.

Mutta Elli vaan hoitaa...
ja pennut pyrkivät sen perässä ylös sohvallekin.

Ja nyt se on varmistunut: mustan pösilöhaaran Vauhtinakeilla on joku tiskikonegeeni.
Nämäkin pennut kiipeilevät jo tiskikoneeseen nuolemaan astioita.