Vauhtinakit Alpeilla
Teksti ja kuvat: Tiina
Linkolehto-Kivelä
Via Baltican kautta 12 vuorokautta
reissussa vuokravolkkarilla: Petri ja Tinti ja
Vauhtinakit Lepo-Lasse eli Tempo ja
Mamman-Poika eli Touho. 6 300 ajokilometriä.
Nukuimme autossa. Koirien mielestä
tämä muuttaminen suureen, liikkuvaan koirankoppiin oli oikein
kodikasta. Tempo kotiutui jääkaapiin päälle.
Touho tähysti.
Yövyimme Liettuan rajalla
rekkojen kera.
Autonvartijat hommissa.
Lopultakin Sveitsissä, Zermattin
kylässä.
Hissiin ja ylöspäin,
Klein Matterhornin asemalle. Touho ei hämäänny mistään.
Juomavesi mukana, suunta Breithornille.
Tempo kypsyi oitis:syliin ja sassiin!
Pikkumiesten hengitys ei ohuesta
ilmasta huolimatta kärsinyt niin paljon kuin meidän.
Maisemassa meni useitakin köysistöjä.
Meillä vain mäykyt kulkivat köydessä.
Huipulla 20.7.1997. Breithorn
4 164 metriä.
Harva kääpiömäyräkoira
on kiivennyt näin ylös omin tassuin (ilman jäärautoja)!
Tempo tahtoo syliin ja Touho on
valmis uhmaamaan huipun reunoja.
Keli on upea. Matterhorn koko komeudessaan
(4 478 metriä) Breithornilta nähtynä.
Railo.
Myrsky lähestyi. Tempo hyytyi
jo ajat sitten, Touhon tassunpohjat alkoivat aristaa jään vuoksi.
Molemmat koirat ovat ihan poikki.
Myrskyn vuoksi emme yöpyneet teltassa
vaan suuntasimme hiljaiselle hissiasemalle yöpymään.
Hissiaseman sisällä
kaikui ja oli kostean kylmä kaivosfiilis.
"Kuivattelimme" varusteita ja teimme
ruokaa (vettä ei ollut saatavilla, paitsi mitä itse olimme kantaneet
ja säästäneet).
Tempo oli niin loppu, ettei se
edes syönyt! Mörisi vain käsittämättömiä
ja petasi unikuopan Petrin takkiin. Touho söi oman ateriansa lisäksi
puolet mamman pöpperöistä. Vesi oli kortilla, mutta
oli pakko antaa taaperolle suolasafkat, niin oli poika nälässä.
Mutta tassunpohjat olivat kovasti arat jääkävelystä.
Onni suosi jälleen! Laskettelijoiden
kuivaushuoneen oven välissä oli pieni kivi. Pölyinen, mutta
lämmin makuupaikka , eikä kaikunut (Touhon huomautus)!
Sveitsistä Ranskanmaalle. Tavoitteena
Mont Blanc.
Koiranpojat eivät päässeet
enää kiipeämään.
Tempo ja Touho jännäsivät
tasamaalla kun me lähdimme ylöspäin.
Lakanoissa ja KOTONA!
Väsyneet mutta onnelliset tassut.
