Suomessa käytetään yleisesti vain kastraatiota uroskoirien steriloinnissa.

Kastraatio voi olla hyvä ja tarpeen, jos uros on kovin aggressiivinen tai sillä on esimerkiksi eturauhasvaivoja.
Mutta terveen, hyväluonteisen uroskoiran kastroiminen voi aiheuttaa ongelmia. Pahimmillaan kiltti uros voi muuttua kastraation jälkeen aggressiiviseksi tai ainakin epävarmaksi. Usein kastroidut urokset joutuvat myös toisten koirien pomottamiksi esimerkiksi koirapuistossa.

Meillä on tähän asti pärjätty 14-vuotiaan Hiski-herran ja kolmen tytön kanssa niin, että Hiski meni aina muualle hoitoon tyttöjen juoksujen ajaksi. (Kahdet vahinkopennut on silti tullut). Vanhoilta rouvilta on kohdut poistettu, mutta kun tuo dementikkomme, 14-vuotias Elli, alkoi selvästi kärsiä Hiskin poissaoloista vaikka vain Mimmin juoksujen aikana, tuli aika miettiä toisenlaista ratkaisua.

Pallitonta pomotetaan

Oli pakko päättää, että Hiskin pennut on nyt tehty. Ja sitten piti saada se steriiliksi ilman, että sen luonne muuttuu.
Meillä käy jatkuvasti kylässä muita uroksia, ja täällä vallinnut sopu ja järjestys johtuu siitä, että Hiski on lauman kiistaton pomo. Emme halunneet, että Hiski vanhoilla päivillään joutuisi vierailevien urosten pomottamaksi vain siksi, että siltä on viety kivekset.

Ihmisille, miehille, tehdään sterilointi katkaisemalla siemenjohtimet. Mutta kun ryhdyttiin selvittämään, eikö koiralle muka voi tehdä samanlaista yksinkertaista operaatiota, niin vastaus oli aina tylysti että "Ei voi".
- "Kastraatio on ainoa tapa steriloida uroskoira", ilmoitettiin monelta eläinlääkärisemalta tylysti ja ilman sen enempää keskustelua.

Minä en ihan suoralta kädeltä uskonut. Tietojen haku internetissä ja kysely tutuille kasvattajille Hollantiin tuottikin tulokseksi tiedon, että koirallekin voidaan tehdä vasektomia!

Vasektomia tehdään erityisesti, kun halutaan, ettei uroksen luonne muutu.
- "Jokainen eläinlääkäri täällä osaa tehdä vasektomian. Ei se kovin yleistä ole, mutta kyllä niitä tehdään", sanoi Hollannissa eläinlääkäriasemalla vastaanottoavustajana työskentelevä tuttavani.

Näillä tiedoilla varustettuna aloitin uuden rynnäkön eläinlääkäriasemien kimppuun, ja vaadin Hiskille vasektomiaa. Faksailin netistä printattuja tietoja koiran vasektomiasta ja selitin ja perustelin.

Lopulta sain vähän pehmeämmän vastauksen:
- "Koirille ei yleensä tehdä vasektomiaa, koska se on vaikeampi tehdä kuin kastraatio. Vasektomiassa pitää mennä koiran vatsanpeitteiden alle, kun siemenjohtimet katkaistaan. Siinä olisi hyvä olla leikkaamassa vähän kokeneempi kirurgi."

Mutta lopulta sekin järjestyi: Hiskille tehtiin vasektomia joulukuussa 2003, Helsingin Mevetissä. Molemmista siemenjohtimista pätkäistiin noin kahden senttimetrin pätkät pois.
Samalla nukutuksella poistettiin myös Hiskin selässä vuosia ollut iso rasvapatti ja putsattiin herran hammaskalusto.

Vasektomiasta tulleet muutaman tikin haavat ommeltiin itsestään sulavilla tikeillä, eikä haava näyttänyt vaivaavan Hiskiä lainkaan. Kipulääkettä annettiin parina päivänä leikkauksen jälkeen.
Isot mustelmat nousivat leikkauskohtiin, mutta ne häipyivät jonkun ajan kuluttua.

Sinnikään kyselyn tuloksena sain selville, että  Mevetin lisäksi myös ainakin Malmin Apexissa ja Kai Skutnabbin klinikalla Vihdissä olisi vasektomia tehty.

Taas alkaavat naapuruston tyttökoirien kevätmerkkaukset tuoksua, ja Hiski haistelee niitä onnessaan. Se ei varmasti tiedä, että siltä on viety siitoskyky, eikä sitä tiedä kukaan mukaan ei-lukutaitoinen. Herra saa siis pysyä pomona...