Dementoitunut mäykkymummo Elli (lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira Malec Oka, syntynyt 20.7.1989) elää nyt vetreää elämää kotonaan Tikkurilassa.
Keväällä, dementian havaitsemisen jälkeen aloitettiin erikoisruuan syöttäminen ja se on selvästi virkistänyt vanhaa rouvaa.
Kun uutta, vain eläinlääkärin reseptillä saatavaa Hill's Prescription Diet Canine b/d -ruokaa oli syöty monta viikkoa, kävi ihan selväksi että Elli on taas aktiivinen ja sosiaalinen. Pahimmillaan se vain nukkui yksikseen sängyssä kaikki päivät.
Meillä olikin sitten kovin suuret odotukset, kun vihdoin kesällä saatiin Ellille hankittua myös reseptilääkettä koiran dementiaan. Olimme myös kuulleet ja lukeneet tarinoita siitä, miten dementialääkkeen syöminen on muuttanut vanhoja koiria nopeasti taas pirteäksi lemmikiksi

.
Ellin 14-vuotispäiviä juhlittiin kesällä 2003. Silloin Elli sai syödä grillattua lohta, paljon!

Lääkkeen hankinnassa oli mutkia matkassa, koska Suomessa ei ole myynnissä koirille tarkoitettua dementialääkettä.Onneksi juuri tuohon aikaan Kennelliiton Koiramme-lehdessä oli juttu, josta selvisi että koirien dementialääkkeenä käytetään Suomessa selegiliiniä, joka on samaa ainetta, jota ihmisille käytetään lääkkeenä Parkinsonin tautiin.
Suomesta tätä ainetta saa apteekista nimellä Eldepryl tai Selegilin Generics. Molemmissa vaikuttava aine on selegiliini ja tabletteja saa 5 ja 10 milligramman kokoisina. Suositeltu annostus on 0,5-1 milligrammaa kiloa kohden kerran päivässä.
Elli painaa noin viisi kiloa, ja lääkkeen syöttäminen sille aloitettiin varovasti. Elli sai alkuun vain puolikkaan 5 milligramman tabletista. Minkäänlaisia vaikutuksia, sen paremmin haittaa kuin hyötyäkään ei havaittu. Erityisesti niitä haittavaikutuksia tiedettiin pelätä, kun hollantilainen ystävä joutui lopettamaan mäykkyvanhuksensa lääkityksen haittavaikutusten vuoksi.
Mutta meidän Elliä se lääkitys ei siis heilauttanut mihinkään suuntaan.
No, nostettiin annosta maksimiin, 5 milligrammaan, eli kokonaiseen tablettiin päivässä. Ei tullut haittoja mutta ei kyllä osata vieläkään sanoa, auttaako se lääke lainkaan. Tällaisten lääkkeiden vaikutus ei näy hetkessä, vaan niiden vaikutus kertaantuu pidemmän ajan kuluessa. Siksi ei sitä lääkettä ole uskallettu lopettaakaan. Mahdolliset ikävät seuraukset kun huomataan ehkä vasta kuukausien päästä.

Ruoka ratkaisee

Meidän mielestämme Elli piristyi heti keväällä, kun se alkoi syödä sitä dementiaruokaa.
Dramaattisemmin ruuan vaikutus tuli esiin loppusyksystä, kun maahantuojalta loppui tämä erikoisruoka. Elli oli useamman viikon ilman erikoismuonaansa, ja jo viikon kuluttua se alkoi höpertyä ihan silmissä.
Ruokaa ei vain ollut. Soittelimme pitkin eläinlääkäriasemia, muttei sitä löytynyt mistään.
Jotain piti yrittää, kun Elli-rukka alkoi taas vaeltaa levottomasti ympäri kämppää. Hädässä muistettiin, että keväällä Ellille syötettiin ensiapuna C- ja E-vitamiinia ja kolesterolin alentamiseksi tarkoitettua kevytlevitettä. Samat aineet otettiin taas käyttöön ja Ellin olo näyttikin kohenevan muutamassa päivässä. Eli ilmeisesti ihan nuokin aineet auttavat.
Tätä kirjoitettaessa, joulukuun alussa, uudet ruokasäkit on vihdoin juuri saatu, ja nyt on taas turvallisempi olo.
Meillä siis tuo ruoka näyttää olevan ratkaiseva Ellin voinnille. Tämä ei välttämättä päde kaikkiin, ihmisten dementiasta tiedetään, että eri konstit ja lääkkeet tehoavat eri yksilöillä kovin eri tavoin.

Ja lisää ruokaa!

Syksyn aikana ymmärsimme myös ryhtyä ruokkimaan Elliä entistä useammin.
Ihmisilläkin dementia heikentää elimistön kykyä hyödyntää ravintoa. Ensin kylässä olleet ystävät huomauttivat, että Elli on hyvässä, hoikassa kunnossa. Sitten  panimme vielä merkille, että Elli vaeltelee keittiön tienoilla kaiken aikaa, kun olemme tulleet töistä. Ja on epätavallisen ahne kaiken syötävän perään. Siispä ryhdyttiin kokeilemaan ylimääräisiä ruokintoja.
Nyt Elli saa ruokaa ainakin kolme kertaa päivässä. Elli ei ole lihonut yhtään, mutta enää se ei vaeltele levottomasti kaiken iltaa.

Piristynyt Elli tekee nykyään mitä vain ruuan vuoksi.
Pyörittelee vaikka aktivointipalloa, josta saa nappuloita. Ennen se ei ole palloon koskenutkaan.

Ruoka vai lääkkeet?

Koirien dementiaruokana käytettävä nappularuoka tilataan eläinlääkärin kautta. Ruokasäkille ei tule hintaa yhtään enempää kuin eläinkaupasta haettavalle hyvälaatuiselle  nappularuualle. Ruualla lääkityksestä ei siis tule edes ylimääräisiä kuluja, ja sitä ruokaa voi antaa muillekin vanhoille koirille, ennalta ehkäisevänä.
Kaikille dementiasta kärsiville se ruoka ei ehkä auta, mutta sitä kannattaa kyllä kokeilla. Minun ymmärrykseni mukaan siitä ei ole ainakaan haittaa. Ja se on varmasti vaarattomampi vaihtoehto kuin lääke.
Ne selegiliinitabletit maksavat nykyisellä annostuksella vähän yli 10 euroa kuukaudessa, kun ne apteekista haetaan. Joten ei se lääkintäkään kalliiksi tule.
 
 

Teksti: Tuula Hankkila
Kuvat: Pekka Teppo

Juttu on tilanteesta joulukuussa 2003. Se ja kuvat on julkaistu Mäyräkoiramme-lehdessä 4/2003

Ensimmäinen osa Ellin dementiakertomuksesta

Uutta tietoa koiran dementiasta Vetcaren nettisivulla