Ensimmäinen  pentue syntyi 4.3.1991
 

Josefiina, Joonatan ja Justiina  pääsivät  yli 10 vuoden ikään!

Kaikki kolme olivat 10-vuotiaina harmaantuneita,  mutta muuten hyvissä voimissa ja terveinä.
 

Koko kasvatus alkoi kokeilusta. Halusimme teettää omilla ihanilla koirillamme, Ellillä  ja Hiskillä yhdet pennut. Yhdet vain, kokeilla millaista puuhaa se on  ja katsoa millaisia niistä tulee. Kaveritkin olivat kyselleet pentuja kivoista koiristamme.
Elli oli karkeakarvaisista vanhemmista syntynyt lyhtkarvainen kääpiö, joten sitä sai käyttää karkeakarvaisen Hiskin kanssa. Pentuja syntyi neljä, joista yksi, Josefiina on  lyhytkarvainen.

Pennuilla oli tietysti  hyvät luonteet, olivathan ne meidän omien ihanien koiriemme pentuja ; )
Sen  lisäksi pennut saivat myös hyvän ulkomuodon. Me emme  siitä puolesta tuohon aikaan ymmärtäneet mitään, mutta meillä vierailleet kokeneemmat kasvattajat kehuivat  pentujen ulkonäköä. Tästä innostuneina sijoitimme pentueen mustan nartun, Justiinan ja niin tämä kertakokeiluksi tarkoitettu  kasvatus jatkui.
Kennelnimi Vauhtinakki tuli  Ellistä, jota  pentuna kutsuttiin tällä nimellä. Sitäpaitsi, emme halunneet tavanomaista "hienoa" kennelnimeä, jota ihmiset eivät osaa kirjoittaa tai lausua.

Pentueita on sen jälkeen tullut yksi tai enintään kaksi vuodessa. Haluamme hoitaa pentueet kunnolla, ja useampaan ei aika riitä millään.
Suurin osa pentueistamme on syntynyt sijoitusnartuista, siis omista kasvateistamme, jotka me omistamme, mutta jotka eivät asu meidän luonamme. Tämä siksi, että emme halua pitää koiratarhaa, vaan jokaiselle kotonamme  asuvalle koiralle pitää riittää aikaa.
Haluamme silti  jatkaa ja päästä eteenpäin kasvatustyössä, joten lupaavien tyttöpentujen sijoitus on ollut  hyvä tapa jatkaa tätä harrastusta.

Nettisivut   pantiin pystyyn, kun jatkuvasti tuli puhelinsoittoja, joissa kyseltiin, milloin tulee seuraava pentue. Alkuun, loppuvuonna 1998, sivu oli lähinnä vain lyhyt tiedote, jossa kerrottiin pentusuunnitelmista. Sitten ihmiset alkoivat pyytää valokuvia sivuille ja sitten kasvattiemme omistajat alkoivat haluta nettiin kuvia omista koiristaan ja niiden sukulaisista. Ensin hankittiin skanneri ja vuonna 2000 digitaalikamera ja sen jälkeen tämä kuvatouhu onkin karannut käsistä...